Irma Pahlman

Elämän loppuvaiheen hoito ja eutanasia – oikeudellisia rajoja ja käsitteitä

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) antaa Suomessa kompetentille potilaalle oikeuden kieltäytyä hänelle suunnitelluista tai jo aloitetuista hoidoista. Potilaan itsemääräämisoikeus on vahvimmillaan hoidosta kieltäytymisessä. Laki ei anna potilaalle mahdollisuutta vaatia tiettyä hoitoa tai tutkimusta. Potilas ei voi tehokkaasti vaatia eutanasian toteuttamista.

Saattohoito on parantumattomasti sairaan potilaan oireiden lievittämistä sekä potilaan että hänen perheensä tukemista elämän loppuvaiheessa. Palliatiivinen hoito on parantumatonta ja etenevää sairautta sairastavan potilaan oireenmukaista hoitoa.

Asianmukaisen saattohoidon avulla voidaan hoitaa valtaosaa kuolemaa lähestyvistä potilaista.  Toisinaan hyvin järjestetty saattohoito ei auta kaikkia esimerkiksi elämän loppuvaiheen syöpäpotilasta tai vaikeaa neurologista tautia sairastavaa potilaista. He ovat potilaita alaikäisiä tai täysi-ikäisiä, joilla on elämää lyhentävä sairaus ja jotka saattavat kärsiä sietämättömästi, eikä kärsimyksen lievittäminen olemassa olevilla keinoilla onnistu.

Vahva kipulääkitys ja palliatiivinen (eli terminaalinen) sedaatio antavat avun useimmille. Palliatiivinen sedaatio tarkoittaa potilaan tajunnantason alentamista lääkeaineella siinä määrin, ettei hän kykene enää tuntemaan lähestyvän kuolemansa aiheuttamaa kärsimystä ja kipua. Palliatiivisessa sedaatiossa käytetyn lääkityksen päämääränä ei ole tuottaa potilaan kuolemaa.

Itsemurhan edistäminen käsittää yllytyksen ja avunannon. Itsemurhan edistäminen ei ole Suomessa rikos. Kyse on itsemurhasta esimerkiksi silloin, kun potilas itse ottaa kuolettavan lääkeannoksen. Itsemurhassa avustamista on asettaa lääkeannos potilaan saataville hänen pyynnöstään, kun hän on päättänyt lopettaa elämänsä. Moni sairautensa loppuvaihetta elävä potilas ei kuitenkaan itse kykene päättämään omaa elämäänsä.

Eutanasia tarkoittaa tarkoituksellista, aktiivista tointa potilaan elämän lopettamiseksi silloin, kun potilas toistuvasti ja harkitusti sitä pyytää sietämättömän kärsimyksen ja parantumattoman sairauden vuoksi. Ennen eutanasiaa kaikki muut mahdollisuudet lievittää potilaan kärsimystä on käytetty ja tehty. Niissä maissa, joissa eutanasia on hyväksytty, sen suorittaa lääkäri, joka on konsultoinut riippumatonta toista lääkäriä ja tarvittaessa psykiatria. Eutanasian tarve on harvinainen.

Kansainvälisessä sekä kansallisessa keskustelussa passiivinen eutanasia tarkoittaa hyvää hoitokäytäntöä, johon liitetään hoidon keskeyttäminen, sen aloittamatta jättäminen, hyvä perushoito ja riittävä kipulääkitys. Passiivinen eutanasia eli hyvä elämän loppuvaiheen hoito on meillä hyväksytty hoitokäytäntö. Aktiivisella eutanasialla ymmärretään potilaan pyynnöstä tapahtuvaa harkittua surmaamista. Passiivisessa eutanasiassa potilaan sairaus on välitön kuolinsyy. Aktiivinen eutanasia sisältää aina toimen potilaan elämän päättämiseksi. Aktiivisessa eutanasiassa annettu lääkeaine tuottaa välittömän kuoleman.

Eutanasiaa tulee tarkastella paitsi eettisenä, myös lääketieteellisenä ja oikeudellisena kysymyksenä. Eri maiden eutanasiaa koskevien keskustelujen ja käytäntöjen vertailun tekee ongelmalliseksi se, että eri Euroopan maiden oikeusjärjestelmät ja oikeusjärjestys poikkeavat toisistaan.

 

Irma Pahlman

Oikeustieteen tohtori, varatuomari, Hyvinkää